19. sunnuntai helluntaista, torstai

Aamurukous

Aamun rukoushetken psalmi

Ps. 63:2–9

Jumala, minun Jumalani, *
sinua minä odotan.
      Sieluni janoaa sinua, ruumiini ikävöi sinua *
      ja uupuu autiomaassa ilman vettä.
Pyhäkössä saan nähdä sinut, *
kokea sinun voimasi ja kirkkautesi.
      Suurempi kuin elämä on sinun armosi. *
      Minun huuleni ylistävät sinua.
Jumalani, minä kiitän sinua niin kauan kuin elän, *
minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi.
      Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa, *
      ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin.
Minä ajattelen sinua levätessäni, *
sinä olet mielessäni yön hetkinä:
      sinä olet tullut avukseni, *
      ja minä saan riemuita siipiesi suojassa.
Koko voimallani minä tarraudun sinuun, *
ja sinun oikea kätesi tukee minua.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Aamun rukoushetken lukukappale

Ap. t. 6:1–7

Noihin aikoihin, opetuslasten joukon yhä kasvaessa, kreikkaa puhuvat alkoivat syyttää hepreankielisiä siitä, että heidän leskiään syrjittiin päivittäisiä avustuksia jaettaessa. Silloin apostolit, ne kaksitoista, kutsuivat koolle koko opetuslasten joukon ja sanoivat: "Ei ole oikein, että me ruoan jakamisen tähden lyömme laimin Jumalan sanan. Valitkaa siis, veljet, keskuudestanne seitsemän hyvämaineista miestä, jotka ovat Hengen ja viisauden täyttämiä, niin me asetamme heidät tähän tehtävään. Silloin me voimme omistautua rukoukseen ja Jumalan sanan jakamiseen."

Kaikki, jotka olivat koolla, pitivät tätä ehdotusta hyvänä. He valitsivat Stefanoksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, sekä Filippoksen, Prokoroksen, Nikanorin, Timonin, Parmenaksen ja Nikolaoksen, antiokialaisen käännynnäisen. Nämä tuotiin apostolien eteen, ja apostolit rukoilivat ja panivat kätensä heidän päälleen.

Jumalan sana levisi leviämistään. Opetuslasten määrä kasvoi Jerusalemissa nopeasti, ja usko voitti puolelleen myös monia pappeja.

Puolipäivärukous

Päivän rukoushetken psalmi

Ps. 121

Minä kohotan katseeni vuoria kohti. *
Mistä saisin avun?
      Minä saan avun Herralta, *
      häneltä, joka on luonut taivaan ja maan.
Herra ei anna sinun jalkasi horjua, *
väsymättä hän varjelee.
      Ei hän väsy, ei hän nuku, *
      hän on Israelin turva.
Hän on suojaava varjo, hän on vartijasi, *
hän ei väisty viereltäsi.
      Päivällä ei aurinko vahingoita sinua *
      eikä kuunvalo yöllä.
Herra varjelee sinut kaikelta pahalta, *
hän suojelee koko elämäsi.
      Herra varjelee kaikki sinun askeleesi, *
      sinun lähtösi ja tulosi nyt ja aina.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Iltarukous

Illan rukoushetken psalmi

Ps. 111

Halleluja! Koko sydämestäni minä ylistän Herraa *
oikeamielisten joukossa, seurakunnan keskellä.
      Suuret ovat Herran teot! *
      Joka niitä rakastaa, tutkii niitä.
Mahtavat ja ihmeelliset ovat hänen työnsä, *
iäti pysyy hänen vanhurskas valtansa,
      iäti muistettavia ovat ihmeet, jotka hän on tehnyt. *
      Anteeksiantava ja laupias on Herra!
Hän ravitsee ne, jotka häntä pelkäävät, *
hän muistaa liittonsa ikuisesti.
      Hän on teoillaan osoittanut kansalleen voimansa, *
      hän on antanut sille omaksi toisten kansojen maat.
Kaikki, mitä hän tekee, on oikein, ja se pysyy, *
hänen säädöksensä eivät muutu.
      Hän on vahvistanut ne ikuisiksi ajoiksi, *
      ne ovat oikeat ja lujat.
Hän vapautti kansansa, *
hän sääti liittonsa ikuiseksi.
      Hän on pelottava, *
      yksin hän on pyhä!
Herran pelko on viisauden alku, *
viisas se, joka hänen tahtonsa täyttää.
      Kaikukoon Herran ylistys *
      ajasta aikaan!
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Illan rukoushetken lukukappale

Mark. 3:31–35

Jeesuksen äiti ja veljet olivat saapuneet paikalle. He jäivät ulos seisomaan ja lähettivät hakemaan häntä. Hänen ympärillään istui paljon ihmisiä, ja hänelle tuotiin sana: Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja kysyvät sinua. Mutta Jeesus vastasi heille: "Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?" Hän katsoi ihmisiin, joita istui joka puolella hänen ympärillään, ja sanoi: "Tässä ovat minun äitini ja veljeni. Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini."

Päivän psalmi

Ps. 137:1–6

Virtojen varsilla Babyloniassa me istuimme ja itkimme,
kun muistimme Siionia. *
Rannan pajuihin me ripustimme lyyramme.
      Ne, jotka meidät olivat sinne vieneet, *
      vaativat meitä laulamaan,
ne, joiden orjuudessa me vaikeroimme,
käskivät meidän iloita ja sanoivat: *
Laulakaa meille Siionin lauluja!
      Kuinka voisimme laulaa Herran lauluja vieraalla maalla? *
      Jerusalem, jos sinut unohdan, kadotkoon käteni voima!
Tarttukoon kieleni kitalakeen, ellen sinua muista, *
ellen pidä ylimpänä ilonani sinua, Jerusalem!
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Viikon psalmi

Ps. 119: 1-8

Onnellisia ovat ne, joiden vaellus on nuhteetonta, *
ne, jotka seuraavat Herran lakia.
  Onnellisia ne, jotka pitävät hänen liittonsa *
  ja koko sydämestään kysyvät hänen tahtoaan,
ne, jotka eivät tee vääryyttä *
vaan kulkevat hänen teitään.
  Sinä olet antanut säädöksesi tarkoin noudatettaviksi. *
  Kunpa kulkuni olisi vakaa,
  kunpa aina seuraisin sinun määräyksiäsi!
Kun pidän käskysi silmieni edessä, *
en joudu häpeään.
  Vilpittömin sydämin minä kiitän sinua, *
  kun opin tuntemaan oikeamieliset päätöksesi.
Minä noudatan sinun käskyjäsi – *
älä koskaan minua hylkää!
  Kunnia Isälle ja Pojalle *
  ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Viikon apokryfiteksti

Sir. 2:15–18

Herraa pelkäävät eivät uhmaa hänen käskyjään,
häntä rakastavat seuraavat hänen tietään.
Herraa pelkäävät pyrkivät täyttämään hänen tahtonsa,
häntä rakastavat saavat laista kaiken ravintonsa.
Herraa pelkäävät pitävät sydämensä avoinna,
he kumartavat nöyrästi häntä ja sanovat:
Me haluamme jättäytyä Herran käsiin,
emme ihmisten,
sillä niin kuin on hänen valtansa suuri,
niin on myös hänen armonsa.