2. sunnuntai helluntaista, perjantai

Aamurukous

Aamun rukoushetken psalmi

Ps. 51:3–12

Jumala, ole minulle armollinen hyvyydessäsi, *
pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden.
      Pese minut puhtaaksi rikoksestani *
      ja anna lankeemukseni anteeksi.
Minä tiedän pahat tekoni, *
minun syntini on aina minun edessäni.
      Sinua, sinua vastaan olen rikkonut, *
      olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
Oikein teet, kun minua nuhtelet, *
ja syystä sinä minut tuomitset.
      Syntinen olin jo syntyessäni, *
      synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun.
Mutta sinä tahdot sisimpääni totuuden – *
ilmoita siis minulle viisautesi!
      Vihmo minut puhtaaksi iisopilla *
      ja pese minut lunta valkeammaksi.
Suo minun kuulla ilon ja riemun sana, *
elvytä mieli, jonka olet murtanut.
      Käännä katseesi pois synneistäni *
      ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän *
ja uudista minut, anna vahva henki.       
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Aamun rukoushetken lukukappale

Hepr. 11:23–27

Usko sai Mooseksen vanhemmat pitämään poikaansa piilossa kolme kuukautta. Lapsi oli heidän silmissään ihmeen kaunis, eivätkä he pelänneet kuninkaan määräystä. Koska Mooses uskoi, hän aikuiseksi vartuttuaan kieltäytyi esiintymästä faraon tyttären poikana. Hän mieluummin jakoi Jumalan kansan kärsimykset kuin hankki synnistä ohimenevää nautintoa. Hän näet piti Kristuksen osaksi tulevaa häväistystä suurempana rikkautena kuin koko Egyptin aarteita, sillä hän kiinnitti katseensa tulevaan palkintoon. Uskonsa tähden Mooses lähti Egyptistä kuninkaan vihaa pelkäämättä ja pysyi lujana, kuten pysyy se joka ikään kuin näkee Näkymättömän.

Puolipäivärukous

Päivän rukoushetken psalmi

Ps. 13:2–6

Herra, kuinka kauan? Oletko unohtanut minut iäksi? *
Kuinka kauan peität minulta kasvosi?
      Kuinka kauan huolet painavat mieltäni ja sydäntäni jäytää tuska? *
      Kuinka kauan viholliseni ovat voitolla?
Katso minun puoleeni ja vastaa minulle, *
Herra, Jumalani!
      Sytytä silmiini valo, *
      älä anna minun nukkua kuolemaan,
ettei viholliseni sanoisi: Minä voitin hänet, *
ettei vastustajani saisi iloita tappiostani.
      Minä luotan sinun armoosi, *
      saan iloita sinun avustasi.
Minä laulan kiitosta Herralle, *
hän pitää minusta huolen.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Iltarukous

Illan rukoushetken psalmi

Ps. 17:1–8, 15

Herra, kuule minua, minä etsin oikeutta! *
Kuule minun avunhuutoni, ota vastaan rukoukseni.
      Minä puhun sinulle vilpittömin huulin. *
      Sinulta saan oikean tuomion, sinun silmäsi näkevät, mikä on totta.
Sinä tutkit sydämeni, *
yölläkin sinä minua tarkkaat,
      sinä koettelet minua *
      mutta et löydä minusta mitään väärää.
Minun suuni ei puhu pahaa. En ole tehnyt niin kuin muut tekevät. *
Olen totellut sinua ja välttänyt väkivallan teitä.
      Sinun poluillasi minä olen pysynyt, *
      jalkani eivät ole horjahtaneet pois sinun tieltäsi.
Minä huudan sinua avuksi, Jumala, *
ja sinä vastaat minulle.
      Kuuntele minua, kuule, mitä puhun sinulle. *
      Osoita minulle ihmeellistä hyvyyttäsi!
Sinä pelastat väkevällä kädelläsi ne kaikki, *
jotka etsivät sinusta turvaa vihamiesten uhatessa.
      Varjele minua niin kuin silmäterääsi, *
      peitä minut siipiesi suojaan.
Minä saan nähdä sinun kasvosi, *
sillä minä olen viaton.
      Kun herään unesta, *
      sinun läsnäolosi ravitsee minut.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Illan rukoushetken lukukappale

Jaak. 5:1–9

Kuulkaa, te rikkaat! Itkekää ja valittakaa kurjuutta, joka tulee osaksenne. Teidän rikkautenne on lahonnut ja teidän vaatteenne ovat koin syömiä. Teidän kultanne ja hopeanne on ruosteessa. Niiden ruoste on todistava teitä vastaan, ja se syö lihaanne kuin tuli. Te olette koonneet rikkauksia näinä lopun aikoina. Te olette riistäneet palkan työmiehiltä, jotka ovat leikanneet teidän peltonne. Kuulkaa: se palkka huutaa, ja korjuuväen valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin. Te olette maan päällä eläneet yltäkylläisyydessä ja mässäilyissä, te olette lihottaneet sydäntänne teurastuspäivänä. Te olette tuominneet ja surmanneet viattoman; ei hän asetu teitä vastaan.

Olkaa siis kärsivällisiä, veljet, Herran tuloon asti. Niin maamieskin: kärsivällisesti hän odottaa maan kallista hedelmää kevään ja syksyn sadonkorjuuseen saakka. Olkaa tekin kärsivällisiä ja rohkaiskaa mielenne, sillä Herran tulo on lähellä. Älkää syytelkö toisianne, veljet, ettei teitä tuomittaisi. Tuomari seisoo jo ovella.

Päivän psalmi

Ps. 54:3–9

Jumala, pelasta minut nimesi tähden, *
hanki minulle oikeus voimallasi!
      Jumala, kuule minun rukoukseni, *
      kuuntele tarkoin, mitä minä sanon.
Röyhkeät miehet kävivät kimppuuni, *
sortajat tavoittelevat henkeäni.
      He eivät välitä Jumalasta. *
      Mutta Jumala on auttajani, Herra on minun tukeni.
Kääntyköön vihollisteni pahuus heitä itseään vastaan. *
Herra, sinä olet uskollinen, vaienna heidät!
      Minä uhraan sinulle kiitokseksi, *
      minä ylistän sinun nimeäsi, Herra, sillä se on hyvä.
Sinä pelastat minut kaikesta hädästä, *
ja silmäni saavat nähdä vihollisteni tuhon.       
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Viikon psalmi

Ps. 49: 6-10, 16-21

Miksi pelkäisin pahana päivänä, *
kun petturien kavaluus saartaa minut?
  He luottavat rikkauteensa, *
  kerskailevat suurella omaisuudellaan.
Mutta henkeään ihminen ei voi lunastaa, *
ei hän voi käydä kauppaa Jumalan kanssa.
  Elämän lunnaat ovat liian kalliit, *
  ne jäävät iäksi maksamatta.
Ei ihminen elä ikuisesti, *
ei hän vältä hautaa.
  Mutta Jumala lunastaa minut, *
  hän tempaa minut tuonelan otteesta.
Älä kadehdi, kun joku rikastuu, *
kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta.
  Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, *
  hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.
Vaikka hän eläessään ihastelee osaansa ja toiset kiittävät hänen menestystään, *
hänen täytyy mennä isiensä luo, paikkaan, jossa ei valoa nähdä.
  Rikkainkaan ihminen ei ole ikuinen, *
  eläinten tavoin hän lakkaa olemasta.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
  niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
  iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Viikon apokryfiteksti

Sir. 31:1–11

Kun rikkaus valvottaa, ruumis kuihtuu,
kun on vauraudesta huoli, uni kaikkoaa.
Huoli valvottaa ja pitää unen loitolla,
se vie unen kuin ankara sairaus.
Rikas raataa kerätäkseen varallisuutta,
ja jos hän lepää, hän ahnehtii nautintoja.
Köyhä raataa varattomuutensa vuoksi,
ja jos hän lepää, hänen puutteensa pahenee.

Joka rakastaa kultaa, ei selviä rikkomuksitta,
joka rahaa tavoittelee, kulkee sen myötä harhaan.
Kulta on vienyt monet perikatoon,
he ovat kohdanneet tuhonsa.
Kulta on ansa rikkauden riivaamille,
jokainen typerys takertuu siihen.

Onnellinen se rikas, joka havaitaan nuhteettomaksi
ja joka ei eksy kullan houkutuksiin.
Kuka hän on? Häntä voimme ylistää onnelliseksi,
sillä hän on todella tehnyt ihmeitä kansansa keskuudessa.
Kuka on onnistunut välttämään kullan kiusaukset?
Sellainen ihminen voi olla ylpeä itsestään.
Kuka olisi voinut poiketa tieltä mutta ei ole poikennut,
kuka olisi voinut tehdä pahaa eikä ole tehnyt?
Joka niin elää, pysyy vauraana,
ja kansa kiittää hänen runsaita almujaan.