Uskonpuhdistuksen muistopäivä, tiistai

Aamurukous

Aamun rukoushetken psalmi

Ps. 57:2–12

Armahda minua, Jumala, armahda minua, *
sinuun minä turvaan.
      Minä kätkeydyn siipiesi suojaan, *
      kunnes myrsky on ohitse.
Minä huudan avukseni Jumalaa, Korkeinta, *
hän vie asiani päätökseen.
      Kun vainoojani herjaavat minua, *
      hän lähettää taivaasta avun ja pelastaa minut.
Hän antaa armonsa, *
hän on uskollinen!
      Ympärilläni on leijonia, *
      ne himoitsevat ihmislihaa.
Niiden hampaat ovat kuin keihäät ja nuolet, *
niiden kieli kuin miekan terä.
      Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten, *
      kirkkautesi yli kaiken maan!
He asettivat verkon tielleni lannistaakseen minut. *
He kaivoivat kuopan eteeni mutta putosivat siihen itse.
      Jumala, sydämeni on levollinen, mieleni on tyyni. *
      Minä tahdon laulaa ja soittaa!
Herää, sydämeni, herää, harppu, helky, lyyra, *
minä tahdon herättää aamuruskon!
      Herra, minä ylistän sinua kansojen keskellä, *
      minä laulan kaikille kansoille sinun kiitostasi.
Sinun armosi ulottuu taivaisiin, *
sinun uskollisuutesi ylös pilviin.
      Jumala, kohotkoon kunniasi yli taivaitten, *
      kirkkautesi yli kaiken maan!
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Aamun rukoushetken lukukappale

Neh. 8:1–8

Kansa kokoontui nyt yksissä tuumin Vesiportin aukiolle ja pyysi Esraa, lainopettajaa, tuomaan Mooseksen lain kirjan, joka sisälsi Herran Israelille antamat käskyt. Pappi Esra toi lain kansanjoukon eteen. Koolla olivat miehet ja naiset, kaikki, jotka pystyivät ymmärtämään, mitä kuulivat. Tämä tapahtui seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä. Vesiportin aukion reunalla Esra luki lain kirjaa aamuvarhaisesta keskipäivään asti miehille ja naisille, kaikille, jotka pystyivät ymmärtämään, ja kaikki kuuntelivat tarkkaan, mitä lain kirjassa sanottiin. Esra, lainopettaja, seisoi varta vasten tehdyllä puukorokkeella. Hänen oikealla puolellaan seisoivat Mattitja, Sema, Anaja, Uria, Hilkia ja Maaseja ja hänen vasemmalla puolellaan Pedaja, Misael, Malkia, Hasum, Hasbaddana, Sakarja ja Mesullam. Esra, joka oli väkijoukkoa korkeammalla, avasi kirjan kaikkien nähden, ja silloin kansa nousi seisomaan. Esra ylisti Herraa, suurta Jumalaa, ja kaikki kohottivat kätensä ja vastasivat: "Aamen, aamen!" Sitten he heittäytyivät polvilleen ja rukoilivat Herraa kasvot maahan painettuina. Kun kansa oli jälleen noussut seisomaan, alkoivat leeviläiset Jesua, Bani, Serebja, Jamin, Akkub, Sabbetai, Hodia, Maaseja, Kelita, Asarja, Josabad, Hanan ja Pelaja selittää sille lakia. He lukivat kirjasta Jumalan lakia kappale kappaleelta, ja samalla he selittivät ja opettivat sitä.

Puolipäivärukous

Päivän rukoushetken psalmi

Ps. 96

Laulakaa Herralle uusi laulu! *
Laula Herralle, maa, laulakaa Herralle, maan asukkaat!
      Laulakaa Herralle, ylistäkää hänen nimeään! *
      Kertokaa päivästä päivään ilosanomaa hänen avustaan.
Julistakaa hänen kunniaansa, *
ilmoittakaa hänen ihmetekojaan kaikille kansoille.
      Suuri on Herra, ylistäkää häntä! *
      Pelätkää häntä, hän on jumalista korkein.
Eivät ole jumalia toisten kansojen jumalat, *
mutta Herra on taivaitten luoja.
      Hänen on loisto ja hänen on kunnia, *
      hänen pyhäkössään on voima ja kirkkaus.
Maan kaikki kansat, *
tunnustakaa Herra,
      tunnustakaa Herran kunnia ja voima, *
      tunnustakaa hänen nimensä kunnia!
Tuokaa hänelle uhrilahjat, astukaa hänen pyhäkkönsä pihaan, *
kumartukaa hänen pyhän kirkkautensa eteen!
      Vaviskoon koko maa ja pelätköön häntä. *
      Julistakaa kaikkien kansojen kuulla: Herra on kuningas!
Hän loi maan, joka pysyy eikä horju. *
Oikeutensa mukaan hän tuomitsee kansoja.
      Iloitkoon taivas, *
      riemuitkoon maa!
Pauhatkoon meri kaikkineen, *
juhlikoot maa ja sen luodut,
      humiskoot ilosta metsien puut Herran edessä, *
      sillä hän tulee!
Hän tulee tuomaan oikeutta, *
hallitsemaan vanhurskaasti maata, uskollisesti sen kansoja.
      Kunnia Isälle ja Pojalle *
      ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Iltarukous

Illan rukoushetken psalmi

Ps. 3:2–6, 9

Herra, miten paljon minulla on ahdistajia! *
Monet nousevat minua vastaan,
      monet sanovat minusta: *
      "Ei Jumalakaan häntä auta."
Sinä, Herra, sinä olet minun kilpeni ja kunniani, *
sinä nostat minun pääni pystyyn.
      Minä huudan avukseni Herraa, *
      ja hän vastaa minulle pyhältä vuoreltaan.
Minä menen levolle ja nukahdan, sitten herään taas aamuun. *
Koko yön Herra suojelee minua.
      Yksin Herralta tulee apu, *
      sinulta kansasi saa siunauksen.
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Illan rukoushetken lukukappale

Joos. 24:1–2a, 14–18

Joosua kokosi Sikemiin kaikki Israelin heimot ja kutsui koolle israelilaisten vanhimmat ja päämiehet, tuomarit ja päällysmiehet. Siellä he asettuivat Jumalan eteen.

Joosua sanoi kansalle:

"Pelätkää siis Herraa ja palvelkaa häntä nuhteettomasti ja uskollisesti. Hylätkää ja hävittäkää ne jumalat, joita esi-isänne palvelivat Eufratin toisella puolen ja Egyptissä, ja palvelkaa Herraa. Mutta jos te ette tahdo palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette: haluatteko palvella niitä jumalia, joita esi-isänne palvelivat Eufratin toisella puolen, vai amorilaisten jumalia, näiden amorilaisten, joiden maassa te nyt asutte. Minä ja minun perheeni palvelemme Herraa."

Silloin kansa vastasi:

"Mekö hylkäisimme Herran ja ryhtyisimme palvelemaan muita jumalia! Onhan Herra, meidän Jumalamme, tuonut meidät ja isämme tänne Egyptistä, orjuuden pesästä. Saimme omin silmin nähdä kaikki suuret tunnusteot, jotka hän teki. Hän varjeli meitä matkalla, kun kuljimme toisten kansojen maiden halki. Herra karkotti meidän tieltämme kaikki tässä maassa asuneet kansat, myös amorilaiset. Me tahdomme palvella Herraa, sillä hän on myös meidän Jumalamme."

Päivän psalmi

Ps. 40:10–18

Minä julistan sinun vanhurskauttasi
temppeliin kokoontuneelle kansalle, *
en lakkaa siitä puhumasta.
      Herra, sinä tiedät sen!
      Minä en ole pitänyt vanhurskauttasi omana tietonani, *
      olen puhunut sinun uskollisuudestasi ja pelastusteoistasi.
En ole salannut juhlakansalta, *
kuinka hyvä ja uskollinen sinä olet ollut.
      Herra, ethän ota minulta pois armoasi! *
      Sinun hyvyytesi ja uskollisuutesi  varjelkoon minua aina.
Onnettomuudet saartavat minut, *
niitä on lukematon määrä!
      Syntini ovat minut vanginneet, *
      vieneet silmieni valon,
niitä on enemmän kuin hiuksia päässäni, *
rohkeuteni on kadonnut.
      Herra, ole armollinen, pelasta minut! *
      Herra, riennä avukseni!
Pilkka ja häpeä niille, jotka väijyvät henkeäni! *
Perääntykööt lyötyinä kaikki, jotka tahtovat minulle pahaa.
      Kauhistukoot ne onnettomuuttaan, *
      jotka ilkkuvat minulle: Siitä sait!
Mutta ne, jotka kysyvät tahtoasi, *
iloitkoot ja riemuitkoot sinusta.
      Ne, jotka panevat toivonsa sinuun, *
      saakoot aina sanoa: Suuri on Herra!
Minä olen köyhä ja avuton, *
mutta sinä, Herra, pidät minusta huolen.
      Sinä olet apuni ja pelastajani. *
      Jumalani, älä viivy!
Kunnia Isälle ja Pojalle *
ja Pyhälle Hengelle,
      niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
      iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Viikon psalmi

Ps. 46: 2-8

Jumala on turvamme ja linnamme, *
auttajamme hädän hetkellä.
  Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, *
  vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.
Meret pauhaavat ja kuohuvat, *
vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.
  Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia, *
  Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky. *
Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.
  Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat, *
  maa järkkyy hänen äänestään.
Herra Sebaot on kanssamme, *
Jaakobin Jumala on turvamme.
  Kunnia Isälle ja Pojalle *
  ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.

Viikon apokryfiteksti

Dan. lis. B:28–42

Kun babylonialaiset kuulivat, mitä oli tapahtunut, he suuttuivat ja alkoivat puuhata salaliittoa kuningasta vastaan. Kuninkaasta on tullut juutalainen, he sanoivat. Hän murskasi Belin, tappoi lohikäärmeen ja otti papit hengiltä. He menivät kuninkaan luo ja sanoivat: Anna Daniel meille tai me tapamme sinut ja perheesi. Kun kuningas huomasi, miten ankarasti häntä vastustettiin, hän ei voinut muuta kuin luovuttaa Danielin heille.

Daniel heitettiin alas leijonien luolaan, ja hän oli siellä kuusi päivää. Luolassa oli seitsemän leijonaa. Niille annettiin joka päivä kaksi ihmistä ja kaksi lammasta, mutta nyt ne jätettiin ruokkimatta, jotta ne söisivät Danielin.

Juudeassa oli tuolloin profeetta Habakuk. Hän oli keittänyt keiton ja paloitellut leipää sekaan ja oli juuri viemässä ruokaa pellolla oleville leikkuumiehille, kun Herran enkeli sanoi hänelle: Vie ruoka, joka sinulla on, Babyloniin Danielille. Hän on siellä leijonien luolassa.

Herrani, Habakuk sanoi, en minä ole ikinä ollut Babylonissa enkä tiedä sitä luolaa. Silloin Herran enkeli tarttui häntä tukasta ja kiidätti hänet yhdessä humauksessa Babyloniin luolan suulle. Daniel, Daniel! Habakuk huusi. Tässä on sinulle ruoka, jonka Jumala lähetti. Silloin Daniel sanoi: Sinä muistit minua, Jumala! Et hylkää niitä, jotka sinua rakastavat. Hän nousi syömään, ja Jumalan enkeli vei Habakukin heti entisille sijoilleen.

Seitsemäntenä päivänä kuningas tuli pitämään valittajaisia Danielille. Luolalle saavuttuaan hän kurkisti sisään ja näki, että Daniel istui siellä. Silloin hän huusi kovalla äänellä: Suuri olet sinä, Herra, Danielin Jumala! Ei ole ketään muuta kuin sinä! Hän käski vetää Danielin ylös mutta heitätti luolaan ne, jotka olivat yrittäneet tappaa Danielin, ja leijonat söivät heidät heti hänen nähtensä.